lauantai 31. maaliskuuta 2012

Minä tiedän, että lunastajani elää.



Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy,
että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua
ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!
Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni
on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain
tuulenhenkäys ovat ihmiset kaikki tyynni. Ihminen tulee
ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hyörii ja kokoaa
omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.
Ps 39:5-7

Minä tiedän, että lunastajani elää, Hän sanoo viimeisen
sanan maan päällä. Ja sitten kun minun nahkani on
riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä
Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni
näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun
sydämeni kaipaa.
Job 19:25-27

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti