Efesolaiskirje
4:1-16
Minä,
joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään
saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja
kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen
keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma
ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo,
johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi
on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Yksi
on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa
ja on kaikessa.
Mutta
kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on
nähnyt hyväksi antaa.
Kirjoituksissa
sanotaankin:-- Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän
antoi lahjoja ihmisille. Eikö se, että hän nousi korkeuteen,
merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin
paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita
ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.
Hän
antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin
julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki
seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin
rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan
uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden,
Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole
alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten
heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten
pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja
kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.
Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien
jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä
mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti