maanantai 7. toukokuuta 2012

Usko ja Jumalan lupaukset.



Kirje Roomalaisille 4:16-18
Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. 
Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: "Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi." 
Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja 
kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, 
ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: "Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku."
Kirje Roomalaisille 4:20-22                                                                                     Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. 
Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
Jaakobin kirje 2:21-24                                                                                                 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, 
kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", 
ja hän sai nimen Jumalan ystävä. Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 15:14-15                                                               Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.
Kirje Heprealaisille 11:1                                                                                                     Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.
Kirje Filippiläisille 4:6                                                                                                 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti