Minä
rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän
kuulee
hartaan pyyntöni. Kun huudan häntä
avuksi,
hän kuuntelee. Kuoleman köydet
kiertyivät
ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua,
minut
valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran
nimeä:
” Herra! Pelasta minut!” Herra on oikeamielinen
ja
laupias, meidän Jumalamme on armollinen. Herra on
avuttomien
suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli
avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta
huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni
kyyneliltä,
ei antanut jalkani astua harhaan. Minä saan
vaeltaa
Herran edessä elävien maassa. Minä uskon,
ja
siksi puhun. Olin tuhon partaalla. Hädän hetkellä
minä
näin: ihmisiin ei ole luottamista. Kuinka voisin
maksaa
Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?
Psalmi
116: 1-12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti