Herra,
anna minun muistaa, että elämäni päättyy,
että
päivilleni on pantu määrä. Opeta minua
ymmärtämään,
kuinka katoavainen minä olen!
Vain
kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni
on
sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain
tuulenhenkäys
ovat ihmiset kaikki tyynni. Ihminen tulee
ja
menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hyörii ja kokoaa
omaisuutta,
ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.
Ps
39:5-7
Minä
tiedän, että lunastajani elää, Hän sanoo viimeisen
sanan
maan päällä. Ja sitten kun minun nahkani on
riekaleina
ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä
Jumalan,
saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni
näkevät:
hän ei ole minulle outo! Tätä minun
sydämeni
kaipaa.
Job
19:25-27
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti