Kehoitus kestävyyteen

Heprealaiskirje 12: 1:11

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen 
ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan.
Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: 
Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua, 
jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.

Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?

Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, 
te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.

Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä 
paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se 
takaa meille elämän.

Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti 
hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: 
me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.

Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.